Puuta päin

Sain äidiltäni vinkin lähellä Lahtea olevasta kohteesta. Keiturin Kivikalliolla on louhittu myllynkiviä 1800-luvulta vuoteen 1906. Tuolloin yrittäjä päätti siirtyä betonikivien valmistukseen. Siihen saakka valtavat myllynkivet nakuteltiin käsipelissä kalliosta. Yhden kiven työstämiseen saattoi kulua kuukausi. Mahtoi himpun harmittaa, jos kivi halkesi viimeisillä iskuilla. Tästä  Ylen artikkelista  voit lukea kivenhakkuusta enemmän. Kivikallio kohoaa reilusti ympäristöä korkeammalle. Kallion päällä kasvoi komeita katajia ja muhkeita mäntyjä. Ihmeen sinnikkäästi ne nousevat kovasta kasvualustasta. Laajalla kallionlaella on siellä täällä kivisilppua muistona louhintatyöstä. Keskenjääneitä, miltei valmiita, myllynkiviä löysin kymmenkunta. Yksi myllynkivi oli lähes täydellinen. Olisi kiva tietää miksi se on jäänyt kalliota koristamaan. Olisiko kivenhakkaajalle tullut mitta täyteen? Kalliolta löytyy myös pystysuoria se...

Maisema Vammanvuorelta Reventeenvuori on jäänyt takaraivoon kummittelemaan kohteena, jota täytyisi tarkastella huolellisesti. Pikainen pyrähdys aiemmin sen juurella kertoi, että paljon hienoa voisi löytyä. Tänään siis ajelin Iitin Mankalan voimalaitoksen kautta vuoren luo. Tavoitteena oli kohteen tutkimisen lisäksi kartuttaa eilisen päivän kanttarellisaalista. Reventeenvuori on kiipeilijöiden suosiossa. Ei ihme, sillä vuori nousee lähes pystysuorana ainakin parikymmentä metriä. Tänäänkin seinustalla näkyi neljä porukkaa. Ohitin kiipeilyseinämän ja jatkoin matkaani ison luolan kautta vuoren päälle. Jyrkänteen lounaispäässä kallion halkaisi kymmenen metriä pitkä railo. Se oli vain kymmenen sentin levyinen, mutta kuka tietää kuinka syvälle se ulottuu. Auton avaimia en ainakaan haluaisi sinne pudottaa! Reventeen parasta antia olivat suuret ja makeat puolukat sekä aivan hurja määrä suppilovahveroita. Molempia jäi ämpäritolkulla metsään! Mutta niistä kanttarelleista ei ollut tietoakaan. Reve...

  Evon metsäoppilaitos Ylisen Rautjärven rannalla Opiskelun aloittaminen poisti kaikki vapaa-ajan ongelmat - sellaista ei enää ole! Teoria-aineisto, joka pitäisi hallita lokakuu puolen välin tentissä, on kohtuullisen laaja. Siihen kuulu mm. hyvän metsän hoidon suositukset ja puulajit. Eli aina tilaisuuden tullen pänttään näitä oppeja. Havahduin tällä viikolla faktaan, etten ole seurannut viikkokausiin edes Lemmen viemää! Lähipäivät Evolla ovat todella mielenkiintoisia ja intensiivisiä. Esimerkiksi viime keskiviikkona tutustuimme metsänhoitoon maastossa. Päivä alkoi kahdeksalta rivakalla marssilla hakkuuaukealle. Aamu oli kaunis, usva hälveni auringon noustessa. Lämpötila on nollan tuntumassa. Päivä päättyi noin kahdeksan tuntia myöhemmin seitsemän kilometrin suunnistukseen. Ja taas oli hiki! Tähän mennessä olen jo oppinut kerrospukeutumisen välttämättömyyden. Maastosiirtymät kävellen ovat reipastahtisia ja keho lämpiää mukavasti. Sitten ollaankin paikallaan saamassa oppeja kus...

Huipunkallio on saaren korkein kohta, 141,4 mpy Pari viime viikkoa ovat olleet hektisiä niin töiden kuin opiskelun parissa. Ensi viikolla Evolla alkaa metsätaitoilu ja sitä ennen valmistelen oman osuuteni tiimityöstä, jossa aiheena on puulajit. Muutaman viikon päästä on osattava 16 puulajista kaikki. Retki metsään katkaisee kiireen ja puhdistaa aivot. Sunnuntaiaamu oli sumuinen ja sateinen. Karttaselailu aamupalalla johdatti kuitenkin Vääksyn Salonsaareen. Pienellä etukäteistutkimuksella sieltä löytyi luontopolku ja haaveena oli saada sieniä ruokapöytään. Siispä metsään! Polku kuusien suojassa Polku sukelsi heti tiheään kuusikkoon, kuin uuteen maailmaan. Siellä oli hämärää ja hiljaista. Turvallista. Maasto vaihteli polun varrella avokallioista ylänkösoihin ja monimuotoisiin metsiin. Luontopolun opastaulut olivat kerrankin kiinnostavia. Ne kertoivat entisajan elämästä alueella. Rautiansuon jälkeen poikkeuksellinen kiviröykkiö kiinnitti huomion. Taulu kertoikin paikalla 1870 olleesta kiv...

Suomen luonnon päivänä, 28.8., oli hyvä syy lähteä metsään - kuten kaikkina muinakin vapaapäivinä. Valitsin edellisenä iltana kohteeksi Kimolan luontopolun ja suunnittelin sen ympärille hieman pidemmän jotoksen, jotta olisi mitenkään kannattavaa autoilla 45 kilometrin päähän. Sääennusteen mukaan aurinko koittaisi kurotella pilviverhon takaa aamukymmenestä lähtien, joten starttasin kotoa hieman yhdeksän jälkeen. Olinkin ensimmäisenä paikalla Kimolan kanava n parkkipaikalla. Aiemmin kesällä siellä käydessäni, paikka kuhisi autoja ja kanavan sulutus keräsi suuren yleisön. Ystävällinen herra, joka ilmeisesti piti vaunukahviota kanavan rannalla, kyseli heti olenko lähdössä luontopolulle. Myönteisen vastauksen saatuaan, hän katsasti kenkäni ja totesi, että "Hyvä, että sinulla on kunnon maastokengät! Majavat ovat tehneet alueella patoja ja paikoin on märkää." Kiitin tiedosta ja lähdin matkaan luottaen saumattomasti hyvin palvelleiden vaelluskenkieni vedenpitävyyteen. Ensimmäisen pa...

Ensimmäiset päivät Evolla ovat takana. Toisen päivän iltana makaan sohvalla rättiväsyneenä ekaluokkalaisena. Päässäni pyörii kiertoajat ja puuston kehitysluokat. Ohimoita kuumottaa heti kättelyssä se tietomäärä, joka pitää kahdeksan viikon päästä hallita ensimmäisessä maasto- ja teoriakokeessa. Tällä hetkellä tuntuu, että koko metsä on opittava kahdessa kuukaudessa! Opiskelu oli juuri sitä mitä toivoinkin sen olevan. Käytäntöä. Aloituspäivän kampuskierroksen ja ensimmäisen moduulin esittelyn jälkeen toisen päivän varusteohje olikin maastoasu, reppu, kompassi ja puukko.  Ohjelmassa oli metsäretki. Sen aikana kuljimme kuutisen kilometriä Evon metsissä toisiimme ja metsään tutustuen.  Puolenpäivän aikaan kuuma kanakeitto maastolounaalla lämmitti mukavasti viileässä säässä. Elokuun helteestä ei nimittäin ollut tietoakaan. Parempi kuitenkin 10 astetta plussan puolella kuin kaatosade, jota oli luvassa seuraavalle päivälle. Stora Enso toimii opiskelun ajan kummiyrityksenämme ja heidä...