Kivenpyörittäjän kallio

Sain äidiltäni vinkin lähellä Lahtea olevasta kohteesta. Keiturin Kivikalliolla on louhittu myllynkiviä 1800-luvulta vuoteen 1906. Tuolloin yrittäjä päätti siirtyä betonikivien valmistukseen. Siihen saakka valtavat myllynkivet nakuteltiin käsipelissä kalliosta. Yhden kiven työstämiseen saattoi kulua kuukausi. Mahtoi himpun harmittaa, jos kivi halkesi viimeisillä iskuilla. Tästä Ylen artikkelista voit lukea kivenhakkuusta enemmän.

Kivikallio kohoaa reilusti ympäristöä korkeammalle. Kallion päällä kasvoi komeita katajia ja muhkeita mäntyjä. Ihmeen sinnikkäästi ne nousevat kovasta kasvualustasta.

Laajalla kallionlaella on siellä täällä kivisilppua muistona louhintatyöstä. Keskenjääneitä, miltei valmiita, myllynkiviä löysin kymmenkunta.
Yksi myllynkivi oli lähes täydellinen. Olisi kiva tietää miksi se on jäänyt kalliota koristamaan. Olisiko kivenhakkaajalle tullut mitta täyteen?

Kalliolta löytyy myös pystysuoria seinämiä. On aivan kuin nekin olisi hakattu, mutta luulen luontoäidillä olevan tässä sormet pelissä.
Yhden seinämän juurella oli retkikunta makkaranpaistossa. Ohitin paikan ja kiersin reilun matkaa kallion toiselle puolelle. Yllätyksekseni hyvin vahva nuotiomakkaran aromi leijui ihan kallion juurella. Olen varma, että kallion sisällä on käytäviä, joita pitkin nuotion tuoksut kulkeutuivat paikkaan, jossa seisoin. 

Koko retken ajan päässä pyöri mielikuvia kuinka raskasta työtä kivenhakkuu on ollut. Ja valmiiden myllynkivien kuljetus hevoskyydillä alas kalliolta on ollut oma taiteenlajinsa.

Päivä alkoi jo hämärtyä, kun suuntasin autolle päin. Tuntui kuin olisin ollut jossain kaukana ja eri vuosituhannella parin tunnin ajan. Matkaa kotiin oli kuitenkin vain reilu parikymmentä kilometriä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimolan luontopolku ja Huhkainvuori

Kuva
Suomen luonnon päivänä, 28.8., oli hyvä syy lähteä metsään - kuten kaikkina muinakin vapaapäivinä. Valitsin edellisenä iltana kohteeksi Kimolan luontopolun ja suunnittelin sen ympärille hieman pidemmän jotoksen, jotta olisi mitenkään kannattavaa autoilla 45 kilometrin päähän. Sääennusteen mukaan aurinko koittaisi kurotella pilviverhon takaa aamukymmenestä lähtien, joten starttasin kotoa hieman yhdeksän jälkeen. Olinkin ensimmäisenä paikalla Kimolan kanava n parkkipaikalla. Aiemmin kesällä siellä käydessäni, paikka kuhisi autoja ja kanavan sulutus keräsi suuren yleisön. Ystävällinen herra, joka ilmeisesti piti vaunukahviota kanavan rannalla, kyseli heti olenko lähdössä luontopolulle. Myönteisen vastauksen saatuaan, hän katsasti kenkäni ja totesi, että "Hyvä, että sinulla on kunnon maastokengät! Majavat ovat tehneet alueella patoja ja paikoin on märkää." Kiitin tiedosta ja lähdin matkaan luottaen saumattomasti hyvin palvelleiden vaelluskenkieni vedenpitävyyteen. Ensimmäisen pa...
Lue lisää

Vitsikkäät vuoret

Kuva
Maisema Vammanvuorelta Reventeenvuori on jäänyt takaraivoon kummittelemaan kohteena, jota täytyisi tarkastella huolellisesti. Pikainen pyrähdys aiemmin sen juurella kertoi, että paljon hienoa voisi löytyä. Tänään siis ajelin Iitin Mankalan voimalaitoksen kautta vuoren luo. Tavoitteena oli kohteen tutkimisen lisäksi kartuttaa eilisen päivän kanttarellisaalista. Reventeenvuori on kiipeilijöiden suosiossa. Ei ihme, sillä vuori nousee lähes pystysuorana ainakin parikymmentä metriä. Tänäänkin seinustalla näkyi neljä porukkaa. Ohitin kiipeilyseinämän ja jatkoin matkaani ison luolan kautta vuoren päälle. Jyrkänteen lounaispäässä kallion halkaisi kymmenen metriä pitkä railo. Se oli vain kymmenen sentin levyinen, mutta kuka tietää kuinka syvälle se ulottuu. Auton avaimia en ainakaan haluaisi sinne pudottaa! Reventeen parasta antia olivat suuret ja makeat puolukat sekä aivan hurja määrä suppilovahveroita. Molempia jäi ämpäritolkulla metsään! Mutta niistä kanttarelleista ei ollut tietoakaan. Reve...
Lue lisää

Opiskelu alkaa

Kuva
Ensimmäiset päivät Evolla ovat takana. Toisen päivän iltana makaan sohvalla rättiväsyneenä ekaluokkalaisena. Päässäni pyörii kiertoajat ja puuston kehitysluokat. Ohimoita kuumottaa heti kättelyssä se tietomäärä, joka pitää kahdeksan viikon päästä hallita ensimmäisessä maasto- ja teoriakokeessa. Tällä hetkellä tuntuu, että koko metsä on opittava kahdessa kuukaudessa! Opiskelu oli juuri sitä mitä toivoinkin sen olevan. Käytäntöä. Aloituspäivän kampuskierroksen ja ensimmäisen moduulin esittelyn jälkeen toisen päivän varusteohje olikin maastoasu, reppu, kompassi ja puukko.  Ohjelmassa oli metsäretki. Sen aikana kuljimme kuutisen kilometriä Evon metsissä toisiimme ja metsään tutustuen.  Puolenpäivän aikaan kuuma kanakeitto maastolounaalla lämmitti mukavasti viileässä säässä. Elokuun helteestä ei nimittäin ollut tietoakaan. Parempi kuitenkin 10 astetta plussan puolella kuin kaatosade, jota oli luvassa seuraavalle päivälle. Stora Enso toimii opiskelun ajan kummiyrityksenämme ja heidä...
Lue lisää