Paras koulupäivä ikinä

Evolla pakkasta -25 astetta. Päivän aiheena talvidendrologia. Lähtökohdat siis hiukan epämiellyttävät, mutta päivästä tuli mahtava!

Talvidendrologia on puiden ja pensaiden tutkimista niiden talviasussaan, jolloin tunnistamista helpottavat lehdet ja kukinnot loistavat poissaolollaan. Tähän saakka kaikki lehtipuut talvisessa luonnossa ovat olleet vain puita. Tänään niistä kuoriutui esiin selkeitä luonteenpiirteitä ja nimiä alkoi löytyä oikeille omistajilleen. Aamuun oman viehätyksensä toi talven kovin pakkanen. Siihen onneksi osasin varautua ja kerrospukeutumisella pakkasmetsässä puiden syynäilystä tuli oikein mukavaa. Puhe oli toki hiukka hassua huulten jäädyttyä kankeiksi kapuloiksi.

Parasta oppia oli kulkea luontaisilla kasvupaikoilla ja nähdä useita yksilöitä omassa ympäristössään. Kuvien katsominen ja tekstimuotoinen kuvaus ei anna lähellekään todellista kuvaa puiden ja pensaisen sielunelämästä. 

Lehtipuut

Tutuimpia ja helpoiten tunnistettavia ovat mielestäni koivut. Rauduskoivun vuosikasvaimissa on karheat hartsinystyrät ja rungon kaarnassa on usein pystysuuntaisia halkeamia. Hieskoivun vuosikasvun pinta on nukkamainen ja kuori on tuohimaista.

Tervalepän erottaa parhaiten eminorkkojen perällisyydestä. Tervalepän norkoissa on perä, harmaalepässä ei. Tervalepän silmu on tumma ja tahmainen, harmaalepällä karvainen, kuten vuosikasvukin. Tervalepän rosoinen runko erottuu selkeästi harmaalepän sileästä pinnasta.

Tervalepän perälliset emit

Haapa on puolustusasemissa piikkimäisen terävien silmujensa kanssa. Kaljut, kiiltävät ja tummat silmut ovat osittain rypyttyneiden lyhytversojen kärjessä. Haavan runko on hyvin haapamainen.

Pihlajan silmua ryppyisen lyhytverson päässä peittää harmaa karva. Iso silmu muistuttaa omaan silmään poron sorkkaa. Marjatertun ranka on hyvä tuntomerkki pihlajalle.

Tammen vuosikasvain on rypyläinen ja sillä on ainoat ryhmäsilmut. 

Tuomi kasvattaa oksansa vaakatasoon. Sen versoissa on kellertäviä pilkkuja. Kuori on sileä ja tumman punaruskea.  Silmut ovat kapeat ja terävät ja usean suomun peittämiä. Teräväkärkiset, kynsimäiset silmut painautuvat vartta vasten etenkin nuorissa puissa. 

Vaahteran oksat ja lehdet ovat vastakkain. Silmu on pyöreähkö ja sinipunertava tai punertava. Myös vuosikasvaimen pinta on punertava. Päättösilmun molemmin puolin on kaksi sivusilmua. Vankat oksat.

Vaahteran pilkut

Lempeän lehmuksen punertavat tumput tunnistaa helposti. Esilehtiä saattaa olla jäänyt talveksi puuhun. 

Saarni poikkeaa lapamaisilla, paksuilla oksillaan muista puista. Silmut ovat hiilenmustia ja pääsilmun molemmin puolin on sivusilmut. Vaahteran tapaan lehtiasento on vastakkainen. Vaalean vihertävät oksat kääntyvät ylöspäin.

Raita erottuu pajumaisella rungolla. Kynsimäistä silmua peittää yksi suomu. Oksat voivat olla vihertävät tai punaruskeat. 

Jalavat on vaikea erottaa toisistaan. Silmut ovat liekkimäiset, teräväkärkiset ja useiden suomujen peittämiä. Kukkasilmut ovat pulleita ja puiketa. Vuorijalavan silmut ovat yksivärisiä ja ruskean karvan peitossa, samoin kuin viimeinen vuosikasvain. Kynäjalavan silmusuomun keskiosa on vaaleanruskea, reunoiltaan tumma ja kalju.  

Pensaat

Kuusama karvainen kaksittain, paatsama paljas pariton. Kuusamalla on vastakkainen lehtiasento. Silmut ovat vaaleita, pitkiä ja teräväkärkisiä. Samasta kohtaa lähtee useita rivisilmuja. Kuori on luunvärinen. Paatsaman silmu on paljas ja suomuton. Kuori on tummanharmaa.
Pähkinäpensaan silmu on samantapainen kuin lehmuksella eli lapasmainen. Siinä voi olla vaaleanvihreitä norkkoja.

Puna- ja mustaherukan tunnistaa tuoksusta. Mustaherukassa on luonteenomainen, voimakas tuoksu. Punaherukka on röpyläisempi. Lyhyitä, puikeita silmuja on runsaasti ja ne harittavat.

Taikinamarja on hentoversoinen. Sen silmut ovat teräviä ja sirppimäisen pitkiä. Kierteinen lehtiasento.

Taikinamarjan sirot oksat

Koiranheisin silmut ovat majavanhäntiä ja kiiltävän punaruskeita. Niistä tulee mieleen Ice Agen Sid. Lehtiasento on vastakkainen ja puuaines hilseilevää höttöä.

Näsiän silmuista voi näkyä läpi liilertävää kukan väriä. Päättösilmu on muita, tiheässä olevia silmuja isompi. Kuori on kellertävän vaaleanruskea ja siinä on tummia nypylöitä.

Terttuseljan silmut ovat lehtihangoissa pareittain kuin Mikki Hiiren korvat. Puuaineis on höttömäistä.

Vadelman versot ovat piikkisiä. Rivisilmun alla on lehtiarven rippeet.  

Nämä kuvaukset ovat kertausta päivän annista jäsentämään omaa oppimistani ja valmistautumista huomiseen tenttiin. Kiva, jos niistä on iloa sinullekin.