Salonsaaren luontopolku

Huipunkallio on saaren korkein kohta, 141,4 mpy

Pari viime viikkoa ovat olleet hektisiä niin töiden kuin opiskelun parissa. Ensi viikolla Evolla alkaa metsätaitoilu ja sitä ennen valmistelen oman osuuteni tiimityöstä, jossa aiheena on puulajit. Muutaman viikon päästä on osattava 16 puulajista kaikki.

Retki metsään katkaisee kiireen ja puhdistaa aivot. Sunnuntaiaamu oli sumuinen ja sateinen. Karttaselailu aamupalalla johdatti kuitenkin Vääksyn Salonsaareen. Pienellä etukäteistutkimuksella sieltä löytyi luontopolku ja haaveena oli saada sieniä ruokapöytään. Siispä metsään!

Polku kuusien suojassa


Polku sukelsi heti tiheään kuusikkoon, kuin uuteen maailmaan. Siellä oli hämärää ja hiljaista. Turvallista. Maasto vaihteli polun varrella avokallioista ylänkösoihin ja monimuotoisiin metsiin.

Luontopolun opastaulut olivat kerrankin kiinnostavia. Ne kertoivat entisajan elämästä alueella. Rautiansuon jälkeen poikkeuksellinen kiviröykkiö kiinnitti huomion. Taulu kertoikin paikalla 1870 olleesta kivilouhoksesta, josta kuljetettiin hevoskyydillä lohkareet Vääksyn kanavan seinämiksi. Rautiansuo on muuten yksi harvoista soista, joita ei ole ojitettu edes lapiolla eli se on täysin luonnontilassa.

Vanha kivilouhos metsän keskellä

Suppilovahveroruoka varmistui, kun sammaleisen metsän suojista osui silmään sienikeskittymä. Näissä pätee väittämä: kun löydät ensimmäisen, löydät loputkin. Isoimmat sienet lähtivät mukaan, mutta hurjasti jäi vielä pienempiä kasvamaan.

Suppilovahveroita oli runsaasti


Lisää historian havinaa seisoi Muonakallion päällä 1800-luvun lopulla rakennetun hirsimökin muodossa. Sitä on savottamiehet pitäneet yösijanaan raskaan työn lomassa. Kovin oli pieni asumus. Sisään mahtui vain tulisija ja laveri. 

Noin 150 vuotta vanha mökki

Eniten hämmästystä ja kunnioitusta herättivät kuusijättiläiset, jotka olivat saaneet rauhassa kasvaa luonnonsuojelualueella. Niiden rinnankorkeusläpimitta oli arviolta jopa metrin. Ja korkeuttakin oli huimasti!

Kuusijätti

Salonsaaren luontopolun pituus on n. 3,5 km. Sen varrelle mahtuu hyvin vaihtelevaa maastoa. Ihmettelemistä oli koko matkan ajan. Näköhavaintojen lisäksi tuoksut värittivät retkeä. Suopursun ja suon huumaava tuoksu kantautui tuon tuosta nenään. Myös rehevällä sammalmetsällä on oma maaginen tuoksunsa. Tästä(kin) retkestä jäi oikein hyvä mieli.

Satumetsän sammalmatto


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimolan luontopolku ja Huhkainvuori

Kuva
Suomen luonnon päivänä, 28.8., oli hyvä syy lähteä metsään - kuten kaikkina muinakin vapaapäivinä. Valitsin edellisenä iltana kohteeksi Kimolan luontopolun ja suunnittelin sen ympärille hieman pidemmän jotoksen, jotta olisi mitenkään kannattavaa autoilla 45 kilometrin päähän. Sääennusteen mukaan aurinko koittaisi kurotella pilviverhon takaa aamukymmenestä lähtien, joten starttasin kotoa hieman yhdeksän jälkeen. Olinkin ensimmäisenä paikalla Kimolan kanava n parkkipaikalla. Aiemmin kesällä siellä käydessäni, paikka kuhisi autoja ja kanavan sulutus keräsi suuren yleisön. Ystävällinen herra, joka ilmeisesti piti vaunukahviota kanavan rannalla, kyseli heti olenko lähdössä luontopolulle. Myönteisen vastauksen saatuaan, hän katsasti kenkäni ja totesi, että "Hyvä, että sinulla on kunnon maastokengät! Majavat ovat tehneet alueella patoja ja paikoin on märkää." Kiitin tiedosta ja lähdin matkaan luottaen saumattomasti hyvin palvelleiden vaelluskenkieni vedenpitävyyteen. Ensimmäisen pa...
Lue lisää

Vitsikkäät vuoret

Kuva
Maisema Vammanvuorelta Reventeenvuori on jäänyt takaraivoon kummittelemaan kohteena, jota täytyisi tarkastella huolellisesti. Pikainen pyrähdys aiemmin sen juurella kertoi, että paljon hienoa voisi löytyä. Tänään siis ajelin Iitin Mankalan voimalaitoksen kautta vuoren luo. Tavoitteena oli kohteen tutkimisen lisäksi kartuttaa eilisen päivän kanttarellisaalista. Reventeenvuori on kiipeilijöiden suosiossa. Ei ihme, sillä vuori nousee lähes pystysuorana ainakin parikymmentä metriä. Tänäänkin seinustalla näkyi neljä porukkaa. Ohitin kiipeilyseinämän ja jatkoin matkaani ison luolan kautta vuoren päälle. Jyrkänteen lounaispäässä kallion halkaisi kymmenen metriä pitkä railo. Se oli vain kymmenen sentin levyinen, mutta kuka tietää kuinka syvälle se ulottuu. Auton avaimia en ainakaan haluaisi sinne pudottaa! Reventeen parasta antia olivat suuret ja makeat puolukat sekä aivan hurja määrä suppilovahveroita. Molempia jäi ämpäritolkulla metsään! Mutta niistä kanttarelleista ei ollut tietoakaan. Reve...
Lue lisää

Opiskelu alkaa

Kuva
Ensimmäiset päivät Evolla ovat takana. Toisen päivän iltana makaan sohvalla rättiväsyneenä ekaluokkalaisena. Päässäni pyörii kiertoajat ja puuston kehitysluokat. Ohimoita kuumottaa heti kättelyssä se tietomäärä, joka pitää kahdeksan viikon päästä hallita ensimmäisessä maasto- ja teoriakokeessa. Tällä hetkellä tuntuu, että koko metsä on opittava kahdessa kuukaudessa! Opiskelu oli juuri sitä mitä toivoinkin sen olevan. Käytäntöä. Aloituspäivän kampuskierroksen ja ensimmäisen moduulin esittelyn jälkeen toisen päivän varusteohje olikin maastoasu, reppu, kompassi ja puukko.  Ohjelmassa oli metsäretki. Sen aikana kuljimme kuutisen kilometriä Evon metsissä toisiimme ja metsään tutustuen.  Puolenpäivän aikaan kuuma kanakeitto maastolounaalla lämmitti mukavasti viileässä säässä. Elokuun helteestä ei nimittäin ollut tietoakaan. Parempi kuitenkin 10 astetta plussan puolella kuin kaatosade, jota oli luvassa seuraavalle päivälle. Stora Enso toimii opiskelun ajan kummiyrityksenämme ja heidä...
Lue lisää